anteeksi taas etten oo käyny täällä, on tapahtunu vaan niin paljon kaikkea.
p kanssa en ole enään minkäänlaisissa väleissä, en jaksa
edes puhua enään hänestä, olin joskus yrittänyt tehdä
hänelle blgogia että se voisi tänne kirjoitella sen masennuksista yms.
ite käännyin pois kun se laitto sen blogin nimen etten tietäis siitä.
mutta ite kun olin käynyt hän oli katsonut tarkasti mikä sivu se oli
ja näyttänyt sen m ja ties kenelle kaikille.
joten hän on lukenut kaiken edellisessä blogissani kaiken.
olin jopa hänestä kirjoittanut ties kuinka kauan, omaa aikaa tuhlasin
siihen, vein sen lääkärille psykogologille olin ainoa joka yritti auttaa häntä.
ja minkä kiitoksen mä saan?
"haluatko nähä ..... blogin haha tiiän ton päivän"
onneksi en tee ikinä enään samaa virhettä ja luota johonkin.
tämä kirjotus tuntuu niin deja vulta.. kesä on taas, kirjotan
laihduttamisesta maha murisee aurinko paistaa kaikki muut pitää hauskaa mutta itse kökin kotona.
paino on jojoillut ylös alas ylös alas voin sanoa että pulla olen näköjään ikuisesti .
ei oikeen tee mieli kirjtoella, meen lukemaan mielummin teijän kuulumisia heissulivei




dont trust a ho never trust a ho

anteeks etten oo taaskaan postaillu, on ollu paljo tekemistä
sanon nyt tälleen suoraan et laihtunu oon alipainoseks jee!
mut tosi tosi hitaaasti mut ei se hirveesti haittaakkaa.
tän parin päivän sisälle on mahtunu nii paljon kaikkee etten tiedä oikee mistä alottais.
ensinnäki mua ahdistaa ja pelottaa ja muutenki kammoksuttaa jos meen jollekki yöks tai joku tulee meille yöks, koska en haluu pitää niitä nälissä, ja jos mä en syö ni mun kaverikaa ei syö.
nimittäin ennen olin viikosta varmaan 2 - 3 päivää poissa mun kavereilla nyt tällä viikolla en oo ollu yhtää, paitsi tänää meille yöks tulee m yritän saada sen tosi myöhään meille ettei tarttis syödä. no sit taas sitä alkoholii nautiskeltiin ja ruvettii m kanssa puhuu kaiken laista.
eli haluun nyt viel muistuttaa en oo ikinä kertonu tästä ruokaseikkailuista kenelekkään, paitsi yhelle p jonka itsemurha salaisuuksii on vannoutunu pitämään salassa hautaan asti.
oon jo kertonu teille et musta tuntuu et m jotenki tietää tästä koska se pakottaa mut syömään.
ja sainki tietää heheh, no p on kertonut KAIKEN.
nyt mun pitää olla extra varovainen etten vaan jää kiinni.
mä en voi uskoo et se kerto mä en oikeesti voi uskoo, hyväku en huutanu eilen sille suoraan päin naamaa mikä tekopyhäpaskiainen seki on, mut vannottiin m kanssa ettei puhuta sille mitään siitä.
ja mul on tullu niin paljon kehuja näin parina päivänä etten voi lopettaa hymyilemistä !
oot niin laiha oot niin nätti blblabla!
tiedän et se on suurin osa nuoleskeluu mut silti se vaan tuntuu niin ihanalta.
ja vielä sain tietää että m oli bulimia.. rupesin melkein itkemään koska se on kamalin sairaus kaikista .....







this is nothing but a summerjam

en tiiä ees miten alottaisin, oikeestaan tän postauksen koko idea on
vitutus, paino pysy eilen samana ja kännissä tietenkin paino nousi sellasiin lukuihin että oksennan.
josta seuraa nyt 2 paasto päivää.
vihaan itseäni, nyt on kesä sinä pikku läskiporsas.
miksi ajattelet edes ruokaa sinä läskiläskiläski paska!
tekisi nytkin miele vaan ottaa saatananmoinen tarjotin ja työntää suuhun kaikki
ei pikku leipä tee nyt mitään pahaa eihän?
mutta se tekee, siksi en saisi edes miettiä ruokaa ajatteleminen ruuasta on syntiä
syöminen on rikos.
miksi en saa tätä päähäni miksen?
KESÄKUNTOON
helvetti
vittu
perkele
saatana
paska
en taida keksiä muita sanoja kuvaamaan tätä mun helvetinmoista vihaa itseäni kohtaan.
kaikki meni juomaan mun oli pakko tulla kotiin itkemään
en halua enään yhtää ylimääräsiä kaloreita en yhtään.
koko kesän aijon elää vaan alkoholilla
en halua muita kaloreita en.
vittu
ei muuta sanottavaa, nyt tästä postauksestakin tuli niin saatanan mielenkiintonen ja jännä
että ärsyttää tämäki etten saanut mitään aikaseksi en mitään.
HELVETTI





läskipikkupaskiainen haluaa olla keijukainen
keijukainen.
hahaha kaikki muut nauraa

musta alkaa tuntua että tulen olemaan yksin.
en pysty edes selittää mitä minun ystäväni tekivät minulle eilen en en pysty.
mutta voin sanoa että se oli ehkäpä hirveintä ja törkeintä mitä minulle on koskaan tehty,
tein istestäni pellen ja idiootin.
metrossa tunsin kuinka kyyneleet valtaa silmäni mutta pysyin lujana,
en halunnu metrossa rupea pillittämään.
kun jäin pysäkistä etsin syrjäsen nurkan, sytytin tupakan
ja rupesin itkemään.
itkin ja itkin
"jos olisin laihempi, kauniimpi he olisivat heti halunneet minut mukaan "
jos oikeasti olisin kauniimpi ...
vihaan elämääni vihaan olla yksinäinen paska vihaan.
tämän ystävieni tempun jälkeen en halunnut liikkua syödä nukkua.
aamulla kuitenki jouduin herää jo aikasin mökille lähtöön,
olen syönyt kun sika tänään.
koko viikko on mennyt 100-500 kcal ja nyt menin pilaamaan kaiken
varmaan 1000 kcal tänään mikä idiootti
miten voin olla näin turha tässä maailmassa miten
mutta tämä on karmaa, tiedän itsekin että ansaitsen tän kaiken paskan mitä oon muille heittäny niskaan tiedän sen että ansaitsen.
mutta en vaan halua tottua siihen, haluan vaan olla onnellinen
miksette salli minun olla onnellinen ?





can you give me one chance
one shot

anonyymi: minä tiedän että tämä on tyhmää,tiedän kaiken, tiedän oikeasti.
en vaan osaa lopettaa.
asiasta kuitenki seuraavaan, eilen meni oikeestaan aika hyvin,
3 näkkäriä ja.. ei muuta, liikuntaa taas tuli joku 5 km mut tulee hirvee ahdistus etten tuplannu sitä määrää mut tänää sit se 10 km, lisäks oon syöny 2 pasteijaa jotka äiti teki
ja ne oli pakko syödä tai äiti olis taas ruvennu tarkkailee mua.
tänää ei siis muuta ku noi rasvapalloateria, onneks söin kaiken ennen 3.
oon koko päivän löytäny lisää ja lisää muhkuroita mun kehosta mistä oikeesti pitäs päästä eroon,
kesään ei ole edes kuukautta ja mä oon niin iso etten ikinä vois kuvitella meneväni vielä rannalle.
miks mä oon päästäny ittei tähän kuntoon miks?
ja nyt alan huomataki miten vaikeempaa ja vaikeempaa tästä tulee,
vietän nimittäin suuren osan ajastani hyvällä ystävälläni m.
menemme aina koulun jälkeen
m ja syömme viemme koirat ja teemme muuta, miten minä saan vältettyä syömisen ? hän tietää minun ruokaseikkailuistani.
hän oli yksi osasyy miksi pidin tauon koska hän alkasi huomaa laihdutukseni ja sanoi jossen lopeta hän vie minut lääkärille vaikka ei ole mitään syytä minua lääkärille viedä,
ja nehän naurais mulle päin naamaa
"anorektiokot on laihoja"
mä en jaksa odottaa että kilot karisee pois, en vaan jaksa mua ällöttää kävellä tämän ruumiin kanssa ulos ovesta ällöttää!
ostin kalliit korkokengätkin kuukausi sitten mutta en voi käyttää niitä nimittäin näyttäisin vaan valaalta joka yrittää olla kaunis ja siro.
kaunis ja siro niistä tulee mun sanoja joku päivä...



i know im alive
but i feel like
i died

yritän tuhrustaa tähän jotain mutta en vaan osaa.
eilen olin hakemassa teippiä kaapista "aijotko teipata läskisi yhteen?"
en edes saanut sanaa suusta vaan juoksin peiton alle kirkumaan ja itkemään säälittävää.
miks edes loukkaannun tälläsestä? tiedän että se on totuus tiedän.
5 minuutissa laitoin kamat päälle ja lähdin lenkille, 10 km siinä tuli juoksua/kävelyä.
mutta puhutaanko total fail päivästä?
äitienpäivä.
eli mummille ja siellähän syödään niin että maha repeää ja mummihan huomaa kaiken josset maista jotain, ajattelin ekaksi sylkeä kuppiin ruuan mutta istuessani pöytää tajusin että se olisi läpinäkyvää.
minähän söin, kahvituokio minähän söin
minä söin kaiken, juoksin sen jälkeen vessaan itkemään.
onneksi söin kaiken tämän paskan ennen 4 elikkä nyt 4 jälkeen en ole syönyt mitään enkä tule syömään.
en muista millon viimeksi minua olisi ällöttänyt näin paljon, tuntenut niin paljon vihaa et söin kaiken.
kaikki ajatukset alkavat tulla takaisin, en enään nää peilistä mitään muuta kun laihdutettavaa ja korjautettavaa, ei se mitään! musta tulee vielä täydellinen musta tulee laiha tyttö.
äsken kävin juoksemassa ja muuta sellasta tunnin liian vähän liikuntaa ja liian paljon ruokaa mua älöttää itkettää ja raivotuttaa pelastakaa mut






musta tulee kaunis,
musta tulee laiha,
musta tulee se täydellinen nainen

käteni täriseesamalla ku kirjotan näitäsanojamielessäni juoksee sata ajatusta miten kaikki nämä tunteen vois kirjottaa pienellä valkoselle alustalle.
voisin alottaa vaikka siitä että viime kerrasta ku musta kuulitte olen muuttunut paljon.
en ole sama ihku suosittu tyttö enään, kaikki on muuttunut.
paras ystäväni v ei ole elämässäni enään, kokoystävä porukkani on hajonnut repeytynyt ja paiskottu maahan.
toiseksi voin sanoa että vihaan tätä hommaa vihaan että tulin tähän typerälle typerälle sivustolle mutten silti osaa lopettaa, vihaan tätä kaikkea.
tämä pilasi kesä lomani pilasi suhteet ystäviini en käynyt ulkona ikinä vaan vietin päiväni pimeässä huoneessani miettien tyhmäätyhmää painoani.
mutta silti olen nyt tässä valmiina alottamaan tän helvetin uudelleen, miten tyhmä ihmisen pitää olla! viimeisestä kerrasta olen lihonnut varmaan vähän alle 10 kiloa.
voin sanoa että viime kerrasta elämäni on syöksynyt kuoppaan ja siit vielä 10metriä alaspäin.
mutta en voi sille mitään kun katsoin kauniiden tyttöjen kuvia kun katson miten heivörösiltä keijukaisilta he näyttävät en vaan voi jättää asiaa siihen.
kai mä alotan tän paska uudelleen ehkäpä joo, en vaan enään tiedä miten tätä peliä pelataan, ehkä mun pitäisi kastella jalkoja vähän ja sitten hypätä mukaan kokonaan.






katsokaa häntä,hän on täydellinen.
täydellinen.
kaikki rakastavat häntä ja hän on täydellinen.