anonyymi: minä tiedän että tämä on tyhmää,tiedän kaiken, tiedän oikeasti.
en vaan osaa lopettaa.
asiasta kuitenki seuraavaan, eilen meni oikeestaan aika hyvin,
3 näkkäriä ja.. ei muuta, liikuntaa taas tuli joku 5 km mut tulee hirvee ahdistus etten tuplannu sitä määrää mut tänää sit se 10 km, lisäks oon syöny 2 pasteijaa jotka äiti teki
ja ne oli pakko syödä tai äiti olis taas ruvennu tarkkailee mua.
tänää ei siis muuta ku noi rasvapalloateria, onneks söin kaiken ennen 3.
oon koko päivän löytäny lisää ja lisää muhkuroita mun kehosta mistä oikeesti pitäs päästä eroon,
kesään ei ole edes kuukautta ja mä oon niin iso etten ikinä vois kuvitella meneväni vielä rannalle.
miks mä oon päästäny ittei tähän kuntoon miks?
ja nyt alan huomataki miten vaikeempaa ja vaikeempaa tästä tulee,
vietän nimittäin suuren osan ajastani hyvällä ystävälläni m.
menemme aina koulun jälkeen
m ja syömme viemme koirat ja teemme muuta, miten minä saan vältettyä syömisen ? hän tietää minun ruokaseikkailuistani.
hän oli yksi osasyy miksi pidin tauon koska hän alkasi huomaa laihdutukseni ja sanoi jossen lopeta hän vie minut lääkärille vaikka ei ole mitään syytä minua lääkärille viedä,
ja nehän naurais mulle päin naamaa
"anorektiokot on laihoja"
mä en jaksa odottaa että kilot karisee pois, en vaan jaksa mua ällöttää kävellä tämän ruumiin kanssa ulos ovesta ällöttää!
ostin kalliit korkokengätkin kuukausi sitten mutta en voi käyttää niitä nimittäin näyttäisin vaan valaalta joka yrittää olla kaunis ja siro.
kaunis ja siro niistä tulee mun sanoja joku päivä...



i know im alive
but i feel like
i died