niin monta ihmistä sisälläni niin paljon tuskaa niin paljon itsevarmuutta
miten mä sen sekoitan?
jos osaisin ilmasta itteni niinkun jessica, mutta ei.
miten tämän edes alottaisi? miten selittäisi?
selkä vasten sänkyä katse kohti kattoa
mun pitäs olla niinku v se on itsevarma ja omistaa sen paikan missä kävelee vaikka hänellä on paljon osia mikä ei ole täydellistä hän on silti koulun kaunein vain sen takia koska hän uskoo itseensä.
mustakin tulee sellanen i fake it till i make it
ja nii se onnistuki vähä aikaa, kai mä näytin paremmalta kävelin selkäsuorana ja hymy päällä.
avasin koneen ja yhtäkkiä ruudulle pulpahti kaikki vanhat kirjotukset kaikki miten huonosti mulla menee, ja satakiloo putos mun harteilta.
jotenki toi surkutus kuulostaa niin tutulta ja turvalliselta
mutta emmä halua pilata elämän parasta aikaa masennukseen haluan elää onnellista ilosta sosiaalista elämää.
mutta miten? mä en enää osaa.
yöllä joku soitti kännykkääni vastasin unisena ja kuulin musiikkia ja humalaisen kaverini puheita
"missäoot ootko kuollu miks et oo täällä sä et enää ikinä oo missään"
minne mä muka tulisin? en mä...
mä en tiedä.
sä et tiedä kukaan ei tiedä.
mä en tiedä kuka mä oon enkä tiedä mihin kuulun miten mun pitää elää mun elämä ja kuinka.
auton ikkunaa osu pisara toinen ja kolmas
yhtäkkiä oltiin jo mummilla ja pöytä oli katettu kolmelle
minä, isä ja mummi
sitä aina vaan miettii miks joku riistää hengen ihmiseltä.
jos saisin vinkin jonkun että tietäisin kuka olen mä en nimittäin tiedä miten löytäisin taas itteni oon niin hukassa ja tyhjä.
aina mä vitsailen etten mä tarvii poikaystävää
"mihin niitä tarvitseee?"
mutta tällä hetkellä haluaisin vain käpertyä sellaisen ihmisen syliin joka tietäis miltä musta tuntuu ilman sanoja se halais mua kovaa ja kuiskais et mä tykkään susta.
mä oon niin heikko mun pitää parantua ja nousta tästä
ehkä?
i'm dreaming in colours of getting the chance
dreaming of (trying) the perfect romance
in search of the door
to open your mind
in search of the cure
of mankid
help us were drowning
so close inside
why does it rain, rain rain down to utopia
why does it have to kill the idea who we are
miten mä sen sekoitan?
jos osaisin ilmasta itteni niinkun jessica, mutta ei.
miten tämän edes alottaisi? miten selittäisi?
selkä vasten sänkyä katse kohti kattoa
mun pitäs olla niinku v se on itsevarma ja omistaa sen paikan missä kävelee vaikka hänellä on paljon osia mikä ei ole täydellistä hän on silti koulun kaunein vain sen takia koska hän uskoo itseensä.
mustakin tulee sellanen i fake it till i make it
ja nii se onnistuki vähä aikaa, kai mä näytin paremmalta kävelin selkäsuorana ja hymy päällä.
avasin koneen ja yhtäkkiä ruudulle pulpahti kaikki vanhat kirjotukset kaikki miten huonosti mulla menee, ja satakiloo putos mun harteilta.
jotenki toi surkutus kuulostaa niin tutulta ja turvalliselta
mutta emmä halua pilata elämän parasta aikaa masennukseen haluan elää onnellista ilosta sosiaalista elämää.
mutta miten? mä en enää osaa.
yöllä joku soitti kännykkääni vastasin unisena ja kuulin musiikkia ja humalaisen kaverini puheita
"missäoot ootko kuollu miks et oo täällä sä et enää ikinä oo missään"
minne mä muka tulisin? en mä...
mä en tiedä.
sä et tiedä kukaan ei tiedä.
mä en tiedä kuka mä oon enkä tiedä mihin kuulun miten mun pitää elää mun elämä ja kuinka.
auton ikkunaa osu pisara toinen ja kolmas
yhtäkkiä oltiin jo mummilla ja pöytä oli katettu kolmelle
minä, isä ja mummi
sitä aina vaan miettii miks joku riistää hengen ihmiseltä.
jos saisin vinkin jonkun että tietäisin kuka olen mä en nimittäin tiedä miten löytäisin taas itteni oon niin hukassa ja tyhjä.
aina mä vitsailen etten mä tarvii poikaystävää
"mihin niitä tarvitseee?"
mutta tällä hetkellä haluaisin vain käpertyä sellaisen ihmisen syliin joka tietäis miltä musta tuntuu ilman sanoja se halais mua kovaa ja kuiskais et mä tykkään susta.
mä oon niin heikko mun pitää parantua ja nousta tästä
ehkä?
i'm dreaming in colours of getting the chance
dreaming of (trying) the perfect romance
in search of the door
to open your mind
in search of the cure
of mankid
help us were drowning
so close inside
why does it rain, rain rain down to utopia
why does it have to kill the idea who we are
mulla on saman tyyliset ajatukset tosta poikakaveri asiasta...
VastaaPoistaPerjaatteessa olen mielestäni parempi ilman kaikkea sitä draamaa, mutta välillä olo on niin heikko, että sellasen syli olis vaan ainoa oikea paikka.
Olipas outo kommentti, mut koitapa jaksaa siellä...
Ja soita vaikka jollekin kaverille, voit varmasti löytää kadonneen sosiaalisuutesi uudelleen ;) <3
Anteeks, että vastaan vasta nyt :)
VastaaPoistaMun bmi on siis 19,9 eli omasta mielestä ainakin hieman turhan suuri luku :s saanko kysyä sun bmitä?
Tsemppiä, kyllä sä selviät <3
toivottavasti oot kunnossa ku et oo vähää aikaa kirjottanu :/ jos kumminki luet tän kommentin ni koita jaksella<3
VastaaPoistaMusta tuntuu etten mä ansaitse ketään, vaik ois se ihanaa et ois joku jonka viereen vois käpertyä, olla vaan.
VastaaPoistaToivottavasti postaat taas pian. ♥
voi et sä oo heikko, et todellakaan ♥
VastaaPoistaheei voimia kovasti ja jaksamisia ! kyllä se siitä toivottavasti helpottuu. <3
VastaaPoistaTyttö rakas, missä olet? :oo Susta ei oo kuulunu piiitkään aikaan mitään ja mä oikeesti alan olla jo epätoivonen. Toivottavasti saat edes tämän komman<3 Tsemit<3
VastaaPoistaVoi ei, et oo käyny enää piiiitkään aikaan täällä :(( Toivottavasti sulla on kaikki hyvin, voimia!<3
VastaaPoistaJos kirjoitat vielä blogiasi, niin voisitko lisätä sen Bloglovin'-sivustolle, että voisin seurata sitä kautta, kiitos!
VastaaPoistamihin sä hei oot kadonnu? :< haluisin vaa tietää et sul on kaikki ok (jos on??)
VastaaPoistatoivottavasti sulla menee hyvin. oon vähän huolissani ku et oo mitää ilmottanu et lopetat kirjottamisen tai mitää. onnellista uutta vuotta kumminki<3
VastaaPoistaUih, mihin sää oot kadonnu?
VastaaPoistaMitäs sinulle nykyään kuuluu?
VastaaPoista